TULE-selviytyjien tarinat

TULE-terveyden ongelmat ovat valitettavan yleisiä, mutta niistä voi myös selviytyä. Siihen tarvitaan useimmiten sekä omaa aktiivisuutta ja sitkeyttä että lääkärin ja muiden TULE-ammattilaisten apua. Esittelemme parin TULE-selviytyjän tarinat.

Tero, 37 vuotta

Varastopäällikkö, Toimitilakalustaja Villanen Oy
Pikkupenskana tuli tietysti leikittyä, pelattua ja pompittua, mutta liikuntahommat jäivät minulta oikeastaan jo murrosiän tullen. Enemmän kiinnostivat mopot, tytöt ja myöhemmin kaljalla käynti. Ruokatottumuksetkaan eivät mallikelpoiset olleet. Lihottava ja yksipuolinen äijämuona on aina maistunut.
Käytyäni ammattikoulun pääsin töihin toimitilakalusteliikkeen varastolle. Työ oli jonkin verran kuormittavaa, ja toisaalta ajettiin paljon pakulla eli istumista huonolla penkillä tuli myös paljon. Ylipainoa alkoi kertyä heti parinkymmenen ikävuoden jälkeen.
Selkäkivut hiipivät elämään vähitellen, enkä niitä ensin myöntänyt kenellekään. Polvia kolotti usein myös, ja kerran kaaduin pahasti portaissa. Massaa oli kertynyt yli sata kiloa, eikä minkäänlaista kuntoa ollut tukemassa sitä. Sairaslomia alkoi tulla yhä tiheämpään, ja särkylääkkeitä tuli popsittua melkeinpä holtittomasti. Nukkuminen oli vaikeaa.
Heräsin toden teolla tilanteen vakavuuteen oltuani pari viikkoa toimintakyvyttömänä ja vaimon melkein itkien anellessa, että alkaisin laihduttaa ja pitää itsestäni huolta. Työterveyslääkärin ja -hoitajan tuella ja ohjeilla alkoi iso projekti. Oli siinä fysioterapeuttikin mukana ja myöhemmin saliohjaaja.
Kahden vuoden päästä paino oli pudonnut 30 kiloa ja mies elämänsä vedossa. Säännöllinen liikunta ja järkevät ruokatavat toimivat – ja ihmeekseni aloin suorastaa nauttia urheilusta ja monipuolisesta ruoasta. Selkäkivut ovat kadonneet kokonaan, ja jaksaminen on erinomainen.
Lääkäri hanskat kädessä

Raija, 52 vuotta

Entinen tanssinopettaja, markkinointisuunnittelija
”Liikunta on ollut minulle lapsesta pitäen rakas harrastus, johon vanhempieni ja vanhempien sisarusten esimerkki kannusti. Alakoululaisena pelasin ensin pesistä ja harrastin yleisurheilua, mutta sitten innostuin voimistelusta, jota muutamat kaverini kävivät treenaamassa ahkerasti. Pääsin mukaan rytmisen ja joukkuevoimistelun harjoitusryhmään. Siitä tuli vuosikymmenien rakkaussuhde. Treenejä oli useita kertoja viikossa jo hyvin nuoresta alkaen, ennen pitkää niistä tuli käytännössä osa jokaista päivää. Yksi lepopäivä viikossa oli ylellisyys.
Voimistelu on vaativa laji, jonka taitojen oppiminen ja ylläpito edellyttävät valtavasti toistoja ja harjoittelu on fyysisesti kuormittavaa esimerkiksi nivelille. Monet liikkeet vaativat ääriasentoja ja räjähtävääkin voimaa. Totta kai valmentajamme teki parhaansa pitääkseen huolta meidän nuorten kehojemme terveydestä, mutta myönnettävä on, että vammojakin tuli.
Lopetin voimistelun 16-vuotiaana ja siirryin harrastamaan eri taidetanssilajeja. Vähän myöhemmin aloitin tanssialan ammattiopinnot. Liikunnallinen lahjakkuuteni oli kiistatonta, mutta intensiivinen harrastustausta riskialttiista lajista, perinnölliset heikkoudet nivelissä ja selässä ja suuret liikuntamäärä mitä ilmeisimmin myös hiuduttivat TULE-terveyttäni jo alle 30-vuotiaana.
Alaselässä ilmeni vuosikausia ongelmia ja kipuja iskiashermon ärsytyksen ja SI-nivelen virhetoiminnan takia. Molemmista polvista rikkoutuivat sisänivelkierukat, jotka korjattiin tähystämällä. Tein kuitenkin yli 40-vuotiaaksi asti rakastamaani tanssinopettajan ja tanssijan työtä. Lopulta kuitenkin kaiken päälle tuli paha repeämä olkapäähän, ja päätin vaihtaa alaa ja alkaa kuunnella kehoani paremmin.
Olen siirtynyt harrastamaan TULE-terveyden ehdoilla: kuntosalitreeniä, lenkkeilyä ja jumppaa, joka ei vaadi ääriasentoja. Vaihdoin myös ammattia ja löysin uuden kiinnostavan työsaran markkinoinnin parista. Sain siirtymävaiheessa korvaamattoman arvokasta apua osaavilta fysioterapeuteilta, joiden ohjeiden avulla olen saavuttanut tasapainon, kivuttoman hyvän olon ja optimoinut toimintakykyni. Muistan myös levätä riittävästi ja käyn säännöllisesti hierojalla. Toimistossamme on huolehdittu ergonomiasta ja käytettävissä on myös sähköpöytä. Elämä hymyilee!”